Julkaisin eilen testivideon, missä Stanley Master -terästermospullon ylitse ajetaan panssarivaunulla. Videosta tehtiin kaksi versiota, jossa lyhyemmän täytyi jäädä alle minuutin mittaiseksi, jotta sen voi ladata Instagramiin. Pitempään versioon tuli loppujuonto, jossa vedetään yhteen koko termospullotestin lopputulos.
Idea termaritestiin lähti siitä, kun sain kutsun sotakalustoharrastajien varjoparaatiin itsenäisyyspäivän alla. Itäiselle Uudellemaalle oli kokoontunut kolmisenkymmentä alan harrastajaa ja vanhaa armeijakalustoa oli metsä täysi. Maastokuorma-autojen ohella paikalla oli muutama telaketjuvehjekin.
Harrastajat ajeluttivat paikalle saapuneita ihmisiä suurella pellolla ja kokoontuivat lopuksi paraatiajoon. Tunnelma alueella oli kuin mistä tahansa harrastajaporukan tapaamisesta, rempseä ja hyväntuulinen. Suurin osa oli tullut paikalle jo edellisenä päivänä ja viettänyt retkielämää, muun muassa karhunlihaillallista nauttien.
Stanleyn Master-sarjan termospulloja kehutaan hyvin kestäviksi, joten nyt kun oli kalustoa käsillä, päätin kokeilla väitteiden todenperäisyyttä. Se(kään) syyspäivä ei ollut kelin puolesta mitenkään houkutteleva, vaan vettä sateli koko ajan, mutta toisaalta sotakaluston kanssa pelaamiseen synkkä ilma sopi.
Sain käyttööni itävaltalaisen Saurer-rynnäkköpanssarin. Ideana oli demonstroida tilanne, jossa termospullo putoaa satunnaiseen asentoon vaunu-uralle. Näinhän voisi käydä oikeastikin. Polun yli kiirehtiessä pullo saattaisi tippua repun kyljestä maahan. Harvoin metsässä panssareita kulkureitille risteää, mutta nyt haettiinkin huonointa mahdollista vaihtoehtoa.
Meillä oli reservin moottoriylikersantti junailemassa tilannetta. Vaunu ajettiin uralle ja termospullolle katsottiin paikka. Oli selvää, että tämän olisi mentävä kerralla purkkiin ja uusintaottoa ei pystyttäisi tekemään. Termospullo ei voisi mitenkään selvitä yliajosta naarmuitta, joten toisella kerralla vauriot näkyisivät ikävästi kuvissa.
Laitoimme neljä kameraa valmiiksi, testiä tallentamaan. Kolme pystytettiin eri kulmiin jalustoille ja yksi kamera toimi liikkuvana tilannekuvaukseen. Katsoimme kameroille vielä erilaiset zoomaukset, joissa etuviistoista kuvattiin aika laajaa kuvaa ja sivukameralla otettiin suhteellisen tiukkaa kuvaa termospullon pudotuskohdasta.
Kertasin vaunukuskille vielä ohjeet ja katsoin, että muut avustajat olivat asemissa. Vaunun eteen tarvittiin suunnannäyttäjä, jotta pullo varmasti jäisi telaketjun alle. Yksi henkilö kuvasi näitä tässä jutussa olevia making of -kuvia ja yksi tarkkaili, ettei ison ja raskaan rynnäkköpanssarivaunun kanssa synny vaaratilanteita. Näiden lisäksi paikalle oli kertynyt muutama katsojakin.
Kun kaikki oli valmiina ja kamerat kävivät, juoksin ajouran ylitse ja pudotin termospullon ennalta katsottuun paikkaan. Vaunu nytkähti liikkeelle ja enää voitiin vain pitää peukkuja. Vaunukuski ja edessä oleva näyttäjä tekivät hyvää työtä ja Stanley Master 0,7-litran termospullo jäi tarkalleen telaketjun alle.
Vaunu vyöryy eteenpäin…
Termospullo putosi kyljelleen ajouralle ja jää tarkasti telaketjun alle…
Vaunun jyristeltyä ohitse, kiirehdin katsomaan tilannetta, mutta pullon pudotuspaikalla ei näy kuin savea. ”Vaunu seis”, huudamme ja käymme tarkistamassa onko pullo jäänyt teloihin kiinni. Tankki ajaa hiljaa eteenpäin. Tutkimme telaketjua, mutta mitään ei näy. En ehdi edes huolestua, kun pullon pudotuspaikalta jo hihkaistaan termarin löytyneen.
Termospulloa etsitään kuumeisesti
Kun 15 tonnia kylmää rautaa ajaa termospullon yli antaa joku periksi ja nyt se oli savinen maa. Pullo ei lähtenyt maasta käsin, ei kengillä potkimalla, ei millään. Vasta kun sain vaunun lapiota lainaksi, niin sain kaivettua termospullon ylös. Olin vilpittömän ällistynyt, miten pienillä vaurioilla Stanley Master oli selvinnyt. Kylki oli yhdestä kohtaa painunut kasaan ja kulmapaikasta vähän maalia lohkeillut.
Yritimme saada korkkia auki, mutta savinen pullo oli hyvin liukas, eikä siitä saanut otetta. Liottelin termospulloa lätäkössä ja koitin pestä savea pois.
Lopulta saimme kahden mehen voimin pullon pysymään käsissä niin, että korkki saatiin auki. Kierteet olivat täysin vahingoittumattomat, mutta kierteisin imeytynyt savivelli oli kuin liimaa. Lopullisessa videossa lapiohommat ja korkinvääntö on jätetty pois. Poisjättäminen ei vähennä pullon kestävyyden arvoa, mutta sujuvoittaa videotarinan kerrontaa. Lopputuotos piti muutenkin saada nopeaksi ja lyhyeksi. Instagram suostuu ottamaan vain maksimissaan yhden minuutin mittaisia videoita, joten siihen oli päästävä. Facebookkäyttöön tehtiin versio, missä on vielä loppujuonto erikseen, mutta videon kokonaismitta pysyi silti hillittynä.
Termospullo oli nyt auki ja oli maistamisen paikka. Kahvi oli virheetöntä ja lämmintä. Ei se toki tankilla ajamisesta kylmenisi, mutta huonoimmassa vaihtoehdossa termari olisi voinut mennä letun litteeksi. Silloin ei juomastakaan olisi ollut iloa, kun se olisi valunut maahan.
Varsinainen lopputesti tehtiin vasta kotiportilla. Kahvi oli keitetty aamulla ja ehtinyt olla termospullossa koko päivän. Mahtaisiko se olla yli 10 tunnin jälkeen juomakunnossa? Ja olihan se. Kahvi oli hyvää, mutta pullon suuaukkoon tarttunut savi suuhun joutuessaan hieman vähensi makumautintoa.
Tein termospullolle vielä erillisen lämpötestin, kun olin sen ensin kunnolla putsannut. Kaadoin sinne noin 90˚C asteista vettä ja katsoin miten pullo reagoi. Termopullon kylkeen tullut painauma oli vääntänyt ulkopinnan pienestä kohtaa sisäpintaan kiinni. Tästä kohdasta syntyi lämpövuoto, mikä tuntui selvästi kun pullon otti käteen. Lämpötestin tulos oli mielenkiintoinen, sillä kymmenen tunnin jälkeen nesteen lämpötila pullossa oli uskomattomat 60˚C. Eli rikkinäinen Stanley Master -termospullo piti lämmön paremmin, kuin perustermari uutena ja ehjänä. Stanleyn rakenne on tukeva ja materiaali vahvaa, eikä se tämän takia hajonnut osiin, vaikka sen päältä panssarivaunulla ajettiinkin.
Testi osoitti hyvin, miten normaalissa käytössä tulevat kolhut eivät vaikuta lämmönpitävyyteen, kun kysymyksessä on riittävän laadukas tuote.
Termospullon testaaminen savisella pellolla ja sateisessa kelissä oli aika kuraista hommaa. Pyykkäyshommia oli runsaasti tiedossa, mutta oli se kaikki sen arvoista. Onhan panssarivaunuilla ajeleminen hauskaa puuhaa, minkä ikäisille pojille tahansa.
Iso kiitos sotakalustoharrastajille vaunun lainasta, kaikesta muustakin avusta ja koko tapahtuman mainiosta tunnelmasta.
Tässä valmiista videosta pitempi versio.
