”Tervetuloa Helsingan keskiaikapäivään!”
Näin on mainostettu jo hyvän aikaa sosiaalisessa mediassa. Helsingin pitäjän kirkonkylään sijoitettu tapahtuma on järjestetty jo pari kertaa aikaisemmin, mutta nyt vasta itse pääsin siellä käymään. Valitettavasti ei aikani riittänyt pidempään viihtymiseen, mutta lyhyessäkin ajassa ehdin väenpaljoudessa silti paikat katsastaa.
”Pyhän Laurin kirkon ympärille ja pappilan puistoon levittäytyy pääkaupunkiseudun suurimmat keskiaikamarkkinat la 11.8. klo 11–16. Kojuissa ja teltoissa myydään muun muassa käsitöitä, koruja ja käyttöesineitä sekä satokauden tuotteita. Paikalta on myös mahdollisuus ostaa keskiaikaista ruokaa.”
Ja sellaista siellä myös oli. Ehkä keskiaikainen ruoka nyt rajoittui yhteen kojuun, mutta heillä riitti sitäkin enemmän asiakkaita, sillä koko ajan oli reipas kymmenen hengen jono hakemassa vartaassa kypsynyttä sikaa. Koruja, käsitöitä, härkäpapuja, valkosipulia, lampaantaljoja, leipää ja vaikka mitä. Kolme sepänkojuakin myi takotuotteita.
”Markkinoiden ohella on tarjolla monipuolinen ohjelma, jolla houkuttelemme paikalle keskiaikaiseen tunnelmaan niin lapsiperheitä, historian harrastajia kuin aivan tavallisia pääkaupunkiseutulaisia. Ohjelmatarjontaan kuuluu mm. jousiammuntaa, keppihevostelua, pehmomiekkailua, opastuksia, luentoja ja konsertteja. Tapahtuma-alueelle on vapaa pääsy ja ohjelmanumerot ovat pääosin ilmaisia.”
Pyhän Laurin kirkon puisto oli täynnä väkeä ja lapsiperheitä oli todella paljon. Oli kiinnostava huomata, miten ohjelmaa löytyi kaikenikäisille. Lapset miekkailivat innolla ja ampuivat jouskarilla. Luentoja ja muuta aikuiseen makuun olevaa ohjelmaa oli pitkin päivää. Harmittelin, kun en ehtinyt kuuntelemaan luentoa keskiaikaiseata yrttitarhasta.
”Puistossa voit tavata taikurin, parantajan, sepän ja monia muita keskiaikaiseen asuun pukeutuneita henkilöitä. Toivommekin, että myös vierailijat pukeutuvat keskiaikaistyylisesti, mikäli aikakauteen sopiva asu löytyy vaatekaapista.”
On vaikea sanoa, miten paljon tavalliset osallistujat olivat pukeutuneet keskiaikaiseati, mutta järjestäjiä ja talkooväkeä oli paljon kauniissa vaatteissaan. Kojujen pitäjät olivat pääsääntöisesti ajan henkeen sonnustautuneet ja jopa tavallisten toritelttojen alumiinijalatkin oli autenttisuuden takia juuttikankaalla peitetty.
Myyntikojujen ohella kirkkopuistossa oli paljon aikakauden harrastajia, historian elävöittäjiä. He esittelivät varusteitaan ja muinaisia tapoja. Hyvin kiinnostavaa, vaikka ei olisi asiaan vihkiytynyt lainkaan.
Keskiaikabuumi
Keskiaikamarkkinat ovat nykyisin kovaa huutoa. Loppukesästä sellaisia on lähes joka viikonloppu. On tämä, Siuntio, Hämeenlinna kaikkein isoimpana ja Sommelo ry:n järjestämät Muinaismarkkinat Pukkisaaren rauta-aikaisessa kauppakylässä. Minua kiinnostaa se, että miksi juuri keskiaika on se suurimman kiinnostuksen kohde. Miksei voi olla rautakausimarkkinat tai onhan uudelta ajalta, 1500-luvun jälkeenkin monta kiinnostavaa ajanjaksoa?
Vai onko niin, että keskiaika on itseasiassa hyvin laaja ja monipuolinen aikakausi, mutta se mielletään vaan yhdentyyppiseksi, pukeutumisen, syömisen, olemisen, ym. malliksi. Näin ehkä voisi ajatella, kun katsoo keskiaikamarkkinoiden keskivertohenkilöä. Siksi se yleisilme on jotenkin herraskainen. En sano, että tässä olisi mitään pahaa, päinvastoin, mutta hieman asiaa laventamalla ja syventämällä keskiaikateemaan saisi paljon muutakin. Lisää elementtejä, mitkä kattaisivat pidemmän aikajanan ja laajemman kirjon aikakauden ihmisiä, asioita, paikkoja, ym.
Katson tietenkin tätä kaikkea retkeilytoimittajan näkökulmasta ja koen sen metsässä elävän keskiaikaisen suomalaisen puuttuvan markkinoilta kokonaan. Keskiaikainen ihminen on ollut muutakin kun linnojen ja pikkukaupunkien asukas. Juuri keskiajan lopussa esimerkiksi sadat savolaiset muuttivat Ruotsiin ja veivät kaskeamisen mukanaan. Syntyi käsite – metsäsuomalaiset.
No joo, jossittelen, mutta lähinnä siksi, että koska Vantaa-seura oli tehnyt todella mukavan tapahtuman, mietin mitä sinne olisi voinut rakentaa lisää. Mitä perinneretkeiljät tai bushcraft-väki olisivat voineet tehdä tai esitellä, että se olisi tuonut lisäarvoa tapahtumaan. En tosin ole kysynyt, olisiko sellainen sopinut keskiaikahenkeen. Meneekö Jaakko Ilkka jo vähän ohi, kun seikkaili 1500-luvun lopussa?
Sen tiedän, että tuollaiset markkinat kannattaisi jokaisen perinteistä ja vanhoista asioista kiinnostuneen retkeilijän ottaa käyntiohjelmaan. Itse ostin pari takorautaista koukkua laavuuni ja kaksi pitkää paistivarrasta. Eiköhän niilläkin vartailla nuotioruokaa kohta tehdä.
Taantumuksellisena tikkurilalaisena ja kotiseuturakkaana ihmisenä ostin Vantaa-seuran viime vuoden vuosikirjan. Juttelin myös Vantaan kaupunginmuseon edustajan kanssa puukoista. Minulle on tullut pakkomielle tutkia vanhoja vantaalaisia puukkoja, jos niistä löytyisi jotain yhtenevää mallia. Josko niistä voisi ajatella löytyvän tikkurilalaisen perinnepuukon tyylin, jonka joku kyläseppä voisi takoakin. Sellainen vyöllä sitten ensi vuonna Helsingan keskiaikapäivään.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_keskiaika
Kymmenet ihmiset jonottivat siansivua lautasilleen.
Yksi kolmesta markkinoiden sepänkojusta.
Koukkuja vitosella
Koukkuja neljällä eurolla.
Oma koukku anopille.
Puukonrakentajille edullisia teriä.
Vantaa-seuran toiminnanjohtajaa haastatellaan.
Tunajaiset ovat alkamassa ja kuoro laulaa taustalla.
HMLK rules OK
Lestiä ja kenkää
Kyläsuutarin työnäytös.
Tunnelma on tärkeintä, eikä sataprosenttinen autenttisuus. Vai mitä Opan kahvipannuista olette mieltä?
Parantajan lääkepöytä.
Saamelaistyyliset korutkin olivat löytäneet markkinakojuun.
Valkosipulia ja sinappia
Vantaa-seuran koju.
Vantaa-kirjallisuutta edullisesti.
Miekkailu kiinnostaa kaikenikäisiä, mutta vaan junnut pääsivät koittamaan.
Kirkkopuistossa kuhisi väkeä.
kulkuväyltä tulviat keskiaikakävijää.
Se pakollinen selfie
Nautaa seivästettynä vartaisiin. Kohta syttyy nuotio.
keskiaikapäivän ohjelma http://vantaaseura.fi/
