Tästä torstaista tuli hyvin retkiruokapainotteinen päivä. Posteljooni toi uuden Erä-lehden, jossa julkaistiin aukeaman mittainen ruokajuttuni. Talvista evästä siinä on tarjolla ja muutaman ihan kivan niksinkin siihen sain laitettua.
Tällaisesta asetelmasta uusimman Erä-lehden ruokajutussa lähdetään liikkeelle.
Juttuhan on kirjoitettu ja kuvattu jo reilu kuukausi sitten, mutta on jotenkin hienoa nähdä se valmiina ja painettuna lehdessä. Olen tässä päiväkirjassani sen tekemisestä aikaisemmin jo kirjoitellutkin, mutta tässä vielä pari pikkuasiaa. Artikkelin eväät valmistan risukeittimellä tai tarkemmin sanottuna Kelly Kettlellä ja sen risukeitinosalla. En lähde sen enempää avamaan reseptejä tai paljastamaan artikkelin sisältöä, vaan kehoitan lähinnä juoksemaan lehtikiparille ostoksille, jos Erä ei tule jo kotiinkannettuna.
Koska aikakausilehden aukeamaan ei montaa kuvaa mahdu, niin laitan tähän pari juttua täydentävää kuvaa esille. Ne ovat lähinnä vinkkejä keittimen monipuolisesta käytöstä ja pikkukrääsän kätevyydestä retkikokkailuissa.
Pitaleipää lämmitellään Kelly Kettlen piipun päällä.
Tortilla lämpenee Kelly Kettlen kuumalla kyljellä.
Briteistä hankittu retrorasia on nyt tarpeen, kun siellä kuskataan hotellin aamupalalta jäänyttä marmeladipakettia. Mutta mitä tehdään metsässä kahvikoneen kapselilla?
Piipahdin tänään myös Tikkurilassa lounaspalaverissa ja jatkoin matkaani Helsingin Messukeskukseen. Olen aika monta messua nähnyt, mutta Gastrossa en ole ennen käynyt. Ulkoilu-, retkeily- ja vastaavilla messuilla olen kiertänyt ja niissä osaan ”käyttäytyä”, mutta tämä ruokatapahtuma oli jotain täysin uutta. Minulta kesti tovin, että uskalsin käydä tiskeillä maistelemassa juustoja, sipsejä, oluita ja muita juttuja mitä siellä oli tarjolla. Koitin katsella tarjontaa ruuasta kirjoittavan retkeilytoimittajan vinkkelistä, sillä onhan tässä Erä-lehteenkin vielä monen monta juttua tulossa. Jotain pientä tuolta löysinkin mitä voisin tulevaisuudessa ehkä jutuissani käyttää.
Gastro-messujen materiaalia lehdistöhuoneesta ja uunituore Erän kansi.
Olen viime aikoina vähän hurahtanut vakumointiin ja Gastrossa kävin Finnvacumin osastolla vähän kyselemässä lisää aiheesta. Juvosen Jari neuvoi taas narutemppunsa, millä sileästä pussista saadaan ilmat pihalle. Uritetuilla pusseillahan se on helppoa, mutta sileä tarvitsee kanavan. Jari tekee sen kalastajalangasta, joka ennen saumausta nykäistään pois. Kirjoitellaan joku päivä vakumoinnista vähän lisää.
Tecla imee ilmat pihalle.
Olin eilen saanut Kolodesignin tekemän hienon vanerikorin, jota koristi Retkinikkarin logo. Lastasin siihen pari olutta, makkarapaketin, sinapin sekä puukon, ja painuin kaverieni kanssa metsään. Otin korista varusteineen tietenkin kuvia ja laitoin ne someen. Hehkutin hienoa koria ja pohdin, että joskus olisi makeeta saada Retkinikkarillekin nimikko-olut. Sain siihen ajatukseen muutaman kommentin ja neuvonkin, mutta päätin etsiä asiaan asiantuntija-apua. Kävi niin hienosti, että ennen kuin ehdin soitella Oksasen Mikalle, niin hän sattui eteeni Gastrossa. Sain hyvin tietojani päivitettyä ja pohjaa pohdiskelulle, että täytyisikö tosissaan laittaa Retkinikkari-olut harkintaan.
Mikan oluita voi ihastella tuolta: https://www.facebook.com/donutislandbrewco/
Nimikoituun kaljakoriin sopii koko illan eväät.
Olutasiantuntijan kanssa keskustellessani sivuttiin uutta alkoholilakia ja todettiin erinomaiseksi uudistukseksi se, että panimo voi halutessaan kaupata tuotteitaan omasta myymälästä kuluttajalle mukaan. Panimot järjestävät myös kierroksia ja maistelutapahtumia. Sellaisiahan minäkin olen pari järjestänyt. Pitäisikin erikoistua järjestämään retkiolutmaisiaisia. Ketä kiinnostaa?
Maistatin parikymmenelle britille suomalaisoluita viime kesänä. Juomien välillä naposteltiin suolaisia herkkuja pöydästä, jonka teema oli Nordic Tapas.
Oluita maistellessa käsiteltiin myös Suomen historiaa ja maantietoa. Jokaiselle maistelun kaljalle etsittiin kotikaupunki Suomen kartalta.
